Huomaan heittäytyneeni nostalgiseksi.
Samalla olen lumoutunut käsin virkatuista pitseistä.
Kotona arjessakin on nykyisin pientä juhlan tuntua,
kun pitsiliinoja on ilmestynyt pöytien ja lipastojen päälle.
Tämä kaunokainen sulostuttaa nyt keittiön isoa tammipöytäämme.
Jälleen olen penkonut äidiltäni jääneitä pöytäliinakätköjä.
Tämän kaunokaisen otin talteen ja omaan käyttöön muutama viikko sitten.
Voitteko kuvitella, että olen virkannut sen äidilleni 80-luvulla :-)
Tämä liittyy aikaan, jolloin vastavalmistuneena insinöörinä sain ensimmäisen vakituisen työpaikan kaukaa synnyinkaupungistani Porista. Onnekseni minulla oli mahdollisuus asua vanhempieni luona koko opiskeluni ajan ja valmistuminen ja työpaikka tarkoitti omilleen muuttoa.
Aloitin suunnitteluinsinöörinä Outokumpu konsernissa Espoossa 1983, mutta ensimmäinen majapaikkani oli eläkkeellä olevan sukulaispariskunnan luona Lohjalla. Se tarkoitti 1,5 tunnin bussimatkaa kaksi kertaa päivässä Lohjalta Espooseen ja takaisin viitenä päivänä viikossa sekä tietenkin kovaa koti-ikävää potevana 4h viikonloppumatkat Lohjalta Helsingin kautta Poriin ja takaisin.
Aikaa siis tuli vietetyksi julkisissa kulkuvälineissä melko paljon ja mikä sen parempaa ajanvietettä nuorelle neitokaiselle kuin pitsin virkkaus :-)
(nykyisin nuoret naiset todennäköisesti tekevät ajankulukseen ihan muuta)
Virkkaus on siis vienyt minut mennessään jo teinivuosista lähtien.
Ei ole näin ollen yhtään ihme, että nykyisin teen sitä harrastuksen lisäksi myös pienimuotoisena työnä yksityisyrittäjänä.
Tulen ihan varmasti esittelemään lisää nostalgisia virkkauksiani teille ihanat lukijani, kunhan niitä äidin kätköistä löydän ja ehdin kuvaamaan.
* * * *
Handmade crocheted tablecloth from 80's.
Made by me.
I'm in very nostalgic mood nowadays ;-)
* * * *