Nuppu Home

Vietin reilu viikko sitten Nuppu-koirulini kanssa ihanan viikon Porin Reposaarella.

Isälläni on Reposaaren lounaisrannalla (puhekielessä takarannalla) viihtyisä kesäpaikka.

Koimme yhdessä monia ihania mieleenpainuvia hetkiä.

Haluan jakaa nuo hetket kanssanne täällä blogissani.

Tässä niistä ensimmäinen.

Koko tämän syyskuisen viikon meitä hemmoteltiin kesäisillä säillä.

Päivällä yli 20 astetta, tosin yöt jäivät 10 asteen tienoille.

Merikin oli tyyni, vaikkakin se on täysin avoinna Ruotsin rannikolle asti.

Joutsenet kerääntyivät jo vuosien perinteeksi muodostuneella tavallaan kallioisen rannan tuntumaan syömään ja lepäämään. Pitkä muuttomatka Afrikkaan lähestyy.

Isä laski parhaimmillaan 74 yksilöä kerääntyneenä rantavesille. Vielä oli kaksi niistä liian nuoria matkan alkamiselle, ihan harmaitakin olivat vielä reppanat.

Me rannalle jääneet siivettömät yksilöt katselimme päivittäin näitä kauniita puhtaan valkoisina hohtavia joutsenia kaihomielisinä.

Kaikille teistä lukijoistani ei Reposaari ole todennäköisesti ollenkaan tuttu paikka.

Valoitan vähän, joten tässä pätkä Wikipediasta:

Reposaari (ruots.Räfsö) on kylä, Porin kaupunginosa Meri-Poriksi kutsutulla alueella ja Kokemäenjoen suiston uloin saari aivan Selkämeren ulapan äärellä. Puolentoista neliökilometrin kokoisella saarella asuu noin tuhat henkilöä.

ja lisää voit lukea täältä: * Reposaaren historiaa *

* * *

Lovely Moments at REPOSAARI
in Finland.

* * * *

Keywords: Swan, Reposaari, white, grey, jorney, Africa, rock, happiness, grateful, summer

Koiranpeti mustasta trikookuteesta valmistui viime viikolla.
Tämä on se yksilö,
josta kirjoitin otsikolla "Musta hiipii virkkuukoukulle"* KLICK *

Julkaisin n kuukausi sitten postauksen virkatusta korissa, jossa oma koiramme nukkuun.

Se herätti paljon kiinnostusta ja nyt onkin loistava mahdollisuus kiittää kaikista saamistani petitilauksista :-)

Jokaisella tilaajalla oli omia toiveita pedin väristä, materiaalista ja koosta.

Kaikki toiveet on ollut mahdollista toteuttaa ja olenkin viime päivinä virkannut uusia petejä suurella sydämellä.
Pyrin laittamaan ainakin osasta niistä kuvia myös tänne blogin puolelle.

Materiaalina tässä koiran pedissä on kotimainen musta trikookude.

Virkkuukoukkuna käytin nro 4,5 eli tiivistä jälkeä syntyi.

Pedin halkaisija on 45 cm ja seinämän korkeus on taitettuna 15 cm (suorana 30 cm).
Kudetta tähän kului 1,5 kg.

Kun seinämä on taitettuna, tulee sen yläreunasta leveä ja pehmeästi kaartuva.
Tuon reunan päällä koirulin on mukava lepuuttaa päätään.

Korin sisälle voi laittaa pehmoisen tyynyn, joka kannattaa päällystää luonnonkuidulla (kuvassa pellavaa) tai sitten esim. lampaantaljan tai villalangasta virkatun peiton.
Jos sisällä oleva pehmuste on kovin paksu, voi reunat pitää korkeampina. Virkkausjälkeni on niin tiivistä, että reuna pysyy oikein hyvin pystyssä suoranakin.

Tykkään :-)

Ihania yhteisiä hetkiä sinulle ja koirallesi (jos sellaisen omistat).

Kiitos kaikista ihanista kommenteistanne edellisiin postauksiin.

Kiitos, kun pysyt mukana seuraamassa.

* * * *

I crocheted a big black basket (diameter 45 cm, height 30 cm) for a dog.

He is Australian terrier.
You can do it also by yourself, it isn't difficult.

* * * *

Keywords: crochet basket, crochet dog bed, pet bed, black, handmade, cotton, happiness, Australian terrier

Jatkan aiemmin aloittamaani tarinasarjaa mieleenpainuneista hetkistä, jotka koin yhdessä Nuppu-koirulini ja isäni kanssa Porin Reposaarella muutama viikko sitten.

Tämä on osa II.

Nyt ovat säät muuttuneet jo paljon syksyisemmiksi,

mutta on vielä ihanaa palata tähän aurinkoiseen syyskuiseen viikkoomme.

Olen syntynyt Porissa ja käynyt Reposaarella monen monta kertaa elämäni aikana.

Jostain syystä en ole koskaan käynyt tällä uimarannalla, josta nämä ylimmät kuvani ovat.

Raidallisista uimakopeista tuli ihan mieleen Hanko, hih :-)

Uimaranta tosin oli paljon paljon pienempi kuin Hangossa, eikä näitä edes voi toisiinsa tosissaan verrata. Kunhan juolahti mieleeni.

Päätin mennä tuonne rannalle tulevana kesänä uimaan.

Toinen paikka, jossa en ole koskaan käynyt,

sijaitsi aivan uimarannan vieressä.

Sinne johti rannan parkkipaikalta pieni heinittynyt polku.

Isä tiesi kertoa, että polun päässä sijaitsee kaunis vanha puurakenteinen huvila,

jonka nimi on VILLA LONDON.

Nimi oli niin mahtipontinen, että pakkohan minun oli Nupun kanssa lähteä katsomaan millainen näkymä polun päässä odottaa. Tykkäsin näkemästäni ja aloin heti haaveilemaan sitä omaksi - hih ;-)

Tätä postausta kirjoittaessani kävin tutkimassa mitä huvilasta on kirjoitettu ja löysinkin Satakunnan Kansassa 23.6.2014 olleet jutun siitä. Tässä pieni ote tarinasta:

"Kari Dunderberg ei olisi päätynyt Reposaaren suuren huvilan Villa Londonin omistajaksi, jos ei olisi ammatiltaan nuohooja. Hän oli saaressa nuohoamassa vuonna 1986, kun kuuli kahden henkilön keskustelevan Lontoon-huvilan myynnistä.

– He keskustelivat huhusta, jonka olivat kuulleet. Talo ei ollut vielä missään julkisessa myynnissä, Dunderberg kertoo.Seuraavana päivänä Dunderbergillä sattui olemaan nuohouskeikka Villa Londonissa. Siellä hän kysyi silloiselta omistajalta, Antti Vanhakartanolta, onko juoru totta.– Tietämättäni tarjosin 5 000 markkaa enemmän kuin edellinen tarjoaja. Tein tarjouksen puskista, ja sillä perusteella huvila tuli minulle.Nyt noin 30 vuotta Villa Londonissa asunut Dunderberg myy Reposaaren Eteläkärjessä sijaitsevan huvilansa."

Mielenkiintoisa, eikö totta.
Utelias ja rentoutunut mieli pistää poikkeamaan uusissa paikoissa.
Tästä on hyvä jatkaa seuraaviin Reposaari-seikkailuihin, joita koimme tuolla samaisella syyskuisella viikolla.

Voi hyvin!
Halauksin Riitta & Nuppu

* * *

Lovely Moments at REPOSAARI
in Finland.

* * * *

Keywords: Reposaari, white, blue, sand, happiness, grateful, summer, Villa London

Kruunukynttilät ovat kauniita pitää esillä.

Kynttilävarastoa ei kannata pitää piilossa katseilta.

Monet pitävät kynttilöitä lasipurkeissa, joissa ne näkyvätkin hyvin.

Entä jos säilyttäisit kruunukynttilöitä virkatussa korissa?

Virkkasin normaalipituisten kruunukynttilöiden säilytystä varten kauniin korin.

Materiaalina on käsityönä valmistettu kotimainen karstalanka.

Olen hankkinut sitä ensimmäistä kertaa vuosia sitten Savonrannan Kädentaitajien myymälästä

(siellä on muuten myös Nuppu Home käsitöitäni myynnissä).

Ensimmäisen tästä kauniista karstalangasta virkkaamani korin tein jo vuonna 2011.

Yllä oleva kuva (lanka ei oikeasti ole noin sinisävyinen) on otettu tuolloin ja koria somistaa veistämäni kaarnasydän.

On ihanaa välillä muistella menneitä :-)

Tässä linkki tuohon 2011 postaukseen * KLICK *

Kaarnasydämiä on muuten syntymässä lokakuun aikana koko joukko lisää.

Olen koko vuoden kerännyt maahan tippuneita kaarnan paloja talteen ja nyt on aika ottaa ne käsittelyyn ja kaivaa ihana pojaltani lahjaksi saatu huipputerävä puukko esille.

Kruunukynttiläkorin mitat:

halkaisija 15 cm

korkeus 16 cm

Nahkainen nimikyltti, johon olen polttanut tekstin NUPPU HOME,

oli kuvausvaiheessa jäänyt vielä kiinnittämättä korin kylkeen,

mutta hyvinpähän tuo tulee esille näinkin :-)

Arvioin, että varastossani oleva karstalanka riittäisi yhteensä kolmeen tällaiseen koriin.

Nyt haluan toivottaa sinulle oikein kaunista syyskuun viimeistä viikkoa.

Voi hyvin,

halauksin Riitta

* * * *

Would you like to place yours white dinner candles at sight?

This type of grey crochet basket is beatiful and suitable for that purpose.

I like it. How about you?

* * * *

Keywords: crochet basket, candle basket, pot, jar, combed yarn, grey, black, natural fiber, rough, decoration, interior, bohemian, Nuppu Home

Valokuvat: Emmi Tissari

Pitkä odotus palkitaan viikon kuluttua!

JEE JEE.

Kaikkien aikojen lempparisarjani alkaa taas pitkältä tuntuneen tauon jälkeen.

DOWNTON ABBEY

Jatkan aiemmin aloittamaani tarinasarjaa mieleenpainuneista hetkistä,
jotka koin yhdessä Nuppu-koirulini ja isäni kanssa
Porin Reposaarella muutama viikko sitten.
Tässä osa III.

Kesäkeittiössä tekee mieli kalaa.

Söisin kalaa vaikka vuoden jokaisena päivänä, tykkään tykkään.

Aina ollessamme Reposaarella, ei ole epäilystäkään siitä mistä tuore juuri pyydetty kala savustuspönttöön hankitaan.

Tuo paikka on todennäköisesti koko Suomen paras kalakauppa:

Kalapaikka Merimesta

Jos paikka on sinulle tuntematon, klikkaa yllä olevasta linkistä ja

käy ihailemassa kalakaupan kotisivujen upeita valokuvia kaupan tuotevalikoimasta.

Kalapaikka Merimesta

on täyden palvelun kalakauppa Porin Reposaarella - meren äärellä.

Se sijaitsee aivan Reposaaren eteläisimmässä kärjessä.

Kalakauppa on avoinna maanantaista perjantaihin klo 10-17,

lauantaisin klo 10-15.

Osoite: Satamapolku 4, 28900 Pori, Suomi

Kalastajat tuovat sinne joka aamu tuoreen kalasaaliinsa ja siksipä tarjolla on lähivesien kaloja sesonkien mukaan. Lisäksi kalakaupassa on monipuolinen tuotevalikoima muita kalatuotteita, lahjatavaroita ja myös matkamuistoja.

Kalasatamassa on myös kiva kävellä ihailemassa värikkäitä veneitä, laitureilla olevia kalatynnyreitä, kalaverkkoja jne.

Jos nälkä yllättää, on samassa rakennuksessa myös huippuhyvä ravintola:

Ravintola Merimesta

Olen itse käynyt siellä useasti ja voin suositella lämpimästi.

Sinne ja Reposaareen muutenkin kannattaa poiketa käymään kauempaakin.

Nautinnollista syyskuun viimeistä päivää ihanaiset :-)
Meidän perheessä 30.9. on tärkeä päivä vuosittain.

Voikaa hyvin!
Halauksin Riitta & Nuppu

* * *

Lovely Moments at REPOSAARI
in Finland.

* * * *

Keywords: Reposaari, fishmonger's, fismerman, happiness, grateful, summer, Merimesta

Syskyn kauniiden värien innoittamana otin esille materiaalivarastostani laatikon,
johon olen valmiiksi kerinyt kotimaisia trikookuteita inspiraatiota odottamaan.

Näiden kuteiden värinä on liila, lila, luumu, violetti tai ametisti...

En oikeastaan tiedä mikä on oikea sana kuvaamaan mitäkin sävyä.

Joka tapauksessa luumu on yksi tämän syksyn trendisävyistä,
mikäli eri messuista julkaistuihin kosteisiin on uskomista.

Tästä vaalean luumun sävystä syntyi uusi ihanan suloinen koiran peti.

Materiaalina on taasen kotimainen trikookude.

Virkkuukoukkuna käytin nro 4,5 eli tiivistä jälkeä syntyi.
Kudetta tähän kului 1,5 kg.

Tämän pedin halkaisija on 40 cm ja seinämän korkeus on suorana 30 cm.
Koiraa varten se taitetaan kaksinkerroin (minä taitan reunan aina ulospäin) eli reunan korkeudeksi tulee taitettuna 15 cm.

Kun seinämä on taitettuna, tulee sen yläreunasta leveä ja pehmeästi kaartuva.

Kun reunan pitää suorana pystyssä (kuten näissä kuvissa),
voi tämän kokoista koria käyttää moneen eri tarkoitukseen.
Virkkausjälkeni on niin tiivistä, että reuna pysyy tosi hyvin pystyssä suoranakin.

Kuvissa on korin sisällä vuosikymmeniä vanha paksu ja pehmoinen villashaali,

jonka olen perinyt äidiltäni - tykkään tykkään.

Miten kauniita liilan eri sävyt ovatkaan ja etenkin näin syksyllä ne miellyttävät silmää.
Tykkäätkö sinäkin?

Kiitos kaikista ihanista kommenteista edellisiin postauksiin.

Kiitos, kun pysyt mukana seuraamassa.

Sydämellisesti tervetuloa kaikki uudet lukijat :
Hanna
Petra K
Rosanna
Tepazu
Pinja Rinne

* * * *

I crocheted a big lilac basket (diameter 40 cm, height 30 cm) for a dog.

He is Australian terrier.
You can do it also by yourself, it isn't difficult.

* * * *

Keywords: crochet basket, crochet dog bed, pet bed, handmade, cotton, violet, plum, lilac, purple, amethystine, happiness, Australian terrier

Olen tyytyväinen,

kun kaksi viikkoa sitten osallistuin tapahtumaan turvapaikanhakijoiden auttamiseksi:

#neulotaanparempimaailma

Paikalla tuossa tapahtumassa oli kymmeniä neulojia.

Sain siellä hyviä neuvoja ja käytännön vinkkejä villasukan kantapäätän kutomiseen ja nyt minusta tuntuu, että niksit vihdoinkin jäivät pysyvästi muistiin. Paikkana oli Helsingin Lankamaailma Oulunkylässä.

Tässä pieni videonpätkä tapahtumasta: * klick *

Bongaatko meikäläisen siitä?

Olen ollut kerran ennenkin kantapää-kurssilla, muutama vuosi sitten Snurressa, mutta ei jäänyt silloin mieleen.

Syy on varmaan siinä, että teen sukkia vain noin yhdet vuodessa, mutta nyt oikein innostuin.

Sukkien langaksi saimme Lankamaailmasta kaksi 50g kerää konepestävää Viking VILMA lankaa (75% villa ja 25% polyamidi). Vastaa lähinnä Novitan Nalle-lankaa.

Valitsin harmaan (väri 605) ja mustan (väri 608) ja halusin tehdä villasukat miespuoliselle turvapaikanhakijalle.

Käytin ekaa kertaa uusia Addi Colibri sukkapuikkoja (20 cm / 3 mm), jotka on tarkoitettu erilaisten pitsikuvioiden neulomiseen. Puikoissa lukee "Lace & Basic". Ne ovat muotoiltu siten, että puikon toinen pää on terävämpi kuin toinen. Tämän ensimmäisen kokeilun jälkeen täytyy sanoa, että tykkäsin. Tykkäsin myös puikkojen kivoista väreistä ja tuntumasta. Hankin omat puikkoni Porista täältä:* LAVIKKO *

Syttyi kuulkaas oikein kipinä neulomiseen ja miten rentouttavalta puikkojen kilistely tuntuukaan.

Haluaisin neuloa lisää sukkia, pehmeän Skappel-neuleen itselleni, suloisia kynsikkäitä, lämpöisiä tumppuja, sohvalle tyynynpäällisiä ja vaikka mitä.

Innostuin myös vierustoverin virkkaamasta kässäpussukasta niin paljon, että vastaavan virkkaaminen meni myös työjonoon, Huoh 😉

Katsotaan mitä saan aikaan.

Mutta ensin nämä miesten sukat. Mallin kehittelin itse, kun sain neuletapaamisessa ystävälliseltä kanssaneulojalta opastusta kuinka valepalmikko tehdään näppärällä tavalla. Tässä vasta alkua, mutta tykkään tykkään tykkään.

Näissä kuvissa näkyy myös välähdys seuraavasta virkkaustyöstä, joka jo miltei valmis :-)

Jääthän seuraamaan mitä siitä syntyi.

Aurinkoisia lokakuun hyvän mielen päiviä sinulle ihanainen.

Kohtapuolin kertoilen myös uutisia siitä mitä ihanaa minulle on kässärintaman ulkopuolella tapahtunut :-)

Keywords: wool sock, black, grey, handmade, knitting, sock, stocking, winter, warm up, Nuppu Home

Meillä on ollut ilo nauttia oman puutarhan satoa koko kesän ja syksyn.

Erityisen tyytyväisiä olemme tomaattisatoomme.

Punaisia eri kokoisia ja muotoisia syötäviä palleroita olemme pitäneet keittiön pöydällä esillä sitä mukaan, kun ne ovat kypsyneet.
(Eikö olekin ihana tuo pieni kaurispatsas. Se on isoäitini ja kulkeutunut äitini kautta minulle.
Valmistaja Kupittaan Savi joskus 1900-luvun alussa. Rakastan sitä.)

Suurimman osan olemme popsineet sellaisenaan - nam.

Osa on löytänyt tiensä salaatteihin ja pastakastikkeisiin.

Meillä ei ole kasvihuonetta,

vaan kasvatamme tomaatit ihan taivasalla puutahassamme.

Mieheni kokosi vanhoista kuormalavoista tasanteen,

johon saimme tukevasti sijoitetuksi Biolan ison kastelualtaan.

Sen päällä on iso Biolan 70 l kasvusäkki.

Heinäseipäistä teimme telineet, joihin olen naruilla kiinnittänyt tomaattiköynnökset.

Naruja pitää vähän lisäillä ja muutella sitä mukaan, kun taimet kasvoivat pituutta.

Tämä on meillä jo kolmas vuosi, kun kasvatamme tomaatteja tällä tavoin.

Kahtena edellisenä vuonna söimme omia tomaatteja vielä joulukuussakin.

Tänä vuonna säät eivät suosineet tomaatinviljelijää.

Muutama viikko sitten hallan ja yöpakkasten alettua korjasin koko sadon talteen.

Suurin osa tomaateista oli tuolloin kasvanut jo tosi isoiksi,

mutta ne olivat vielä aivan vihreitä eli täysin raakoja.

Asettelin kaikki vihreät tomaatit ilmavasti vateihin ja vien ne kypsymään varastoomme, jossa on iso ikkuna. Jännitimme kovasti kypsyvätkö ne ikinä syömiskelpoisiksi.

Niin se vaan ikkunasta sisään paistanut aurinko kypsytti jokaikisen tomaatin.

Maussakaan ei mielestämme ollut mitään vikaa.

Kuoresta tuli ehkä aavistuksen paksumpi kuin avomaalla auringossa kasvaneilla tomaateilla.

Kokeile sinäkin ensi kesänä, suosittelen :-)

Onnistuu hyvin myös parvekkeella tällä samalla systeemillä.

Ihania aurinkoisia päiviä vielä tulossa monen monta tänä syksynä.

Muistetaan nauttia ulkoilemisesta kauniissa värikylläisessä luonnossa.

Haleja

Riitta

Kauniit aurinkoiset syyspäivät ovat mahdollistaneet näiden synnyn.

Olen vuoden mittaan kerännyt talteen jokaisen eteeni tulleen maahan pudonneen kaarnan palan.

Niille varaamani puulaatikko tuli täyteen.

Oli aika ottaa esille pojaltani lahjaksi saatu kaunis puukko
ja istua ulos aurinkoon veistelemään.

Pikkuhiljaa kaarnasydänten joukko kasvaa ja voin koristella niillä mm
kransseja
koreja
sitoa nauhaksi seinälle tai ikkunaan
kiinnittää lahjapakettien päälle
laittaa esille pöydälle
jne

Niistä tulee riittämään sinullekin.
Kaiverran niihin vielä pienet reiät kiinnitysnauhaa varten.
Kaarnasydänten korkeudet vaihtelevat 5 -10 cm välillä.
Jokainen on uniikki yksilönsä, eikä toista samanlaista ole.
Tilaa omasi haluamassasi koossa Makers Marketista,
jonne lisäilen niitä ensi viikolla.

Kaarnan veistely on muuten yksi rentouttavimmista puuhista mitä tiedän.
Kun lapseni olivat pieniä, veistelimme kesäisin yhdessä kaarnalaivoja.
Niitä on meillä esillä vieläkin ja miten hyvälle tuulelle niiden katselemisesta tuleekaan.
Paljon paljon ihania muistoja tulvii mieleen ja hymy viipyilee kasvoilla.
Kokeile sinäkin - varmasti tykkäät puuhasta.

Ihania aurinkoisia lokakuun päiviä kaikille ihanaisille.
Halauksin
Riitta

* * * *

Now they are ready.

A lot of handmade hewn bark heart.

Get yourself your own:-)

* * * *

Keywords: bark hearts, handmade, hewn, hew out, rustic, happiness, gift, autumn, decoration, love

Tämä suloinen turkoosi iso kori on kohta valmis.

Kahvat vielä puuttuvat ja nahkainen Nuppu Home -tuotemerkki on vielä kiinnittämättä.

Tuotemerkin olen tehnyt itse polttamalla kirjaimet kuumalla kolvilla vanhaan huonekalunahkaan.

Tämän lelujen säilytykseen tarkoitetun virkatun korin

halkaisija 30 cm ja korkeus 30 cm (ilman kahvoja)

Yllä vähän toisenlaisia kuvia todellisuudesta.

Tätä karua taustatyötä ei yleensä kässäblogeissa näytetä.

Hankin kuteet virkkauksiini lähes poikkeuksetta vyyhteinä suoraan mattokutomoista.

Vyyhdistä ei pysty suoraan virkkaamaan, vaan kude on ensin kerittävä keräksi (tai siis ainakin minä teen aina niin).

Yleisimmin kerin kuteen ulkona puutarhassamme ja samalla heittelen palloa Nuppu - koirulilleni (tuossa se nytkin pallonsa kanssa pötköttää odottamassa koska lopetan hommani). Ulkona siksi, että tämä työvaihe on kaikkien pölyisin.

Näin solmussa minulla ei vielä koskaan ole vyyhti ollut. Logistiikka on usein moniportainen ja vyyhdit pääsevät sotkeutumaan. Kuteissa on myös harmillisen usein solmuja, jotka aina kerimisen yhteydessä avaan. Virkkauksen yhteydessä sitten ompelen päät käsin yhteen, jolloin korin pinnasta tulee kaunis ja laadukas.

Turkoosi on kaunis väri ja piristää kivasti muuten ehkä neutraalin kodin sisustusta.

Tämän korin virkkasin nro 5 virkkuukoukulla, jolloin seinämästä tuli taas Nuppu Home -tapaan "peltimäisen" kova ja kori pysyy hyvin pystyssä.

Kädenjälkeni on tasaista ja työ edistyy melko hitaasti.

Koska kuteet eivät koskaan vyyhdeissä ole alusta loppuun täysin saman paksuista, näkyy silmukoissa ja kerroksissa hieman eroja, välillä on isompia ja välillä pienempiä reikiä. Toisaalta juuri se on käsityölle omaleimaista ja jokainen Nuppu Home -tuote onkin tästä syystä aina uniikki. Kahta täysin samanlaista tuotetta ei synny, vaikka usein tilaustyönä teenkin useamman "samanlaisen" kappaleen.

Villasukkakuvassa kori on ylösalaisin ja silti pohja pysyy täysin vaakasuorassa :-)

Käsitöiden tekemisen iloa sinullekin ja hyvää loppuviikkoa.

Halauksin

Riitta

* * * *

You don't usually see behind the scene of craftswoman and artisan.

Here you can see some of the valuable prework of crocheting.

Have a nice day :-)

* * * *

Keywords: crochet, turquoise, crochet basket, toy basket, beautiful, handmade, decoration, high quality, style, design, Nuppu Home

Rakastan kaikenlaista käsillä tekemistä.

Rakastan luonnossa samoilua.

Jokaiselta retkeltä minulla on jotain kotiintuomista,

useimmiten kädessä, sylissä tai taskuissa.

Toisessa kädessä on lähes poikkeuksetta koiran talutin.

Toisinaan muistan metsäretkille ottaa mukaani pienen kangaskassin tai repun,

johon on näppärä kerätä pieniä luonnosta löytyviä aarteita,

esim käpyjä, sammalta, varpuja, oksia, kaarnaa.

(samalla otan talteen toisten jättämät mahdolliset lasinsirpaleet, tyhjät tölkit, karkkipaperit jne).

Kesän ja syksyn aikana olen viettänyt paljon onnellisia hetkiä isäni kesäpaikassa Reposaaressa.

Siellä on paljon kallioilla kasvavia kippuraisia mäntyjä,

joista on vuosien saatossa pudonnut paljon käpyjä.

Ne ovat erilaisia kuin täällä kotona Espoon metsissä.

Ne ovat nimittäin harmaantuneet kauniisti tuulessa, sateessa ja auringossa.

Käsityöryhmissä on viimeaikoina esiintynyt vinkkejä käpyjen valkaisemiseen kloriitissa.
Itse en ole valkaisua kokeillut.

Tämän askartelemani kranssin harmaat kävyt ovat siis luonnollisia eikä käsiteltyjä.
Kranssin pohjan olen kieputtanut villiviiniköynnöksestä jo keväällä.
Se oli tässä vaiheessa jo hyvin kuivunut muotoonsa ja siihen oli suhteellisen helppo kiinnittää kuumaliimapistoolin avulla kävyt paikoilleen.

Tämän kranssin käpyjen liimaamisen aloitin isoilla ruskeilla kävyillä ja kiinnitin ne keskelle kranssia ympyräksi.
Sen jälkeen liimasin sisäreunan kävyt ja viimeiseksi ulkoreunan.
Sinne tänne jäi pieniä koloja ja niihin liimasin viimeiseksi pienimmät kävyt.
Kaiken kruunaa vielä muutama puolukan lehti ja marja.
Valmiin kranssin halkaisijaa en huomannut mitata,
mutta tekovaiheen kuvasta sen voi suunnilleen arvioida,

Liimapuikkoja kului yllättävän paljon ja niitä pitääkin käydä ostamassa lisää.
Käpyjä minulla riittää vielä moneen askarteluun.

Tämä kranssi koristaa vaakatasossa nyt äitini hautaa Porissa ja
sen keskellä palaa iltaisin isäni sytyttämä kynttilä.

Käpykranssien tekeminen on kivaa puuhaa.
Kranssi on todella kaunis myös ulko-ovessa toivottamassa kaikki tervetulleiksi kotiin.
Kokeile sinäkin, onnistut varmasti :-)

Haleja
Riitta

Ehdimpäs vielä tämän kuun puolella kirjoittelemaan kuulumisia.

Viimeisen parin viikon aikana on tapahtunut kaikenlaista kivaa, uutta ja mielenkiintoista.

Olen napsinut kuvia ja kirjoitellut postausotsikoita muistiin,

mutta varsinaiseen tekstin tuottamiseen en ole vielä ryhtynyt.

Tänään on aika rauhoittua kotona.

Tänään vietätään Pyhäinpäivää.

Meillä se aloitettiin rauhallisella aamiaisella kynttilöitä poltellen.

Ulkona on vielä hämärää ja sisällä tunnelmallista.

Äidin vanhan posliinisen bambin pinnoille liekin loiste heijastuu kauniisti.

Raikas Aloe vera mehukin suorastaan hehkuu kynttilän valossa

ja kutsuu nauttimaan sen persikkaisesta mausta.

Päivällä nautimme puuhastelusta puutarhassa ja osallistumisesta taloyhtiömme pihatalkoisiin.

Lopputulokseen olemme tyytyväisiä.

Illalla käyn Olarin kirkon uurnalehdossa sytyttämässä muistokynttilän

äidin ja muiden rakkaiden muistolle.

Läheisteni haudat ovat Porissa.

Niille käyn viemässä kynttilät isäinpäivänä yhdessä isän kanssa.

Hautausmaalla kävely pimeällä lukuisten kynttilöiden ja lyhtyjen palaessa on mielestäni mieltä rauhoittavaa ja se tuo tyyneyttä sekä kiitollisuutta sydämeen.

Voi hyvin,

halauksin

Riitta

Tämä valpas hahmo on minulle RAKAS.

Nuppu 2 v.

Olkkarimme sohva on ison ikkunan edessä.

Sohvan selkänojasta on tullut koirallemme lempipaikka.

Siitä on hyvä seurata mitä puutarhassa tapahtuu.

Ylitse muiden seurattavien kohteiden ovat ehdottomasti

ORAVAT.

Viime kuukausina niitä on liikuskellut erityisen paljon.

On talven ruoakavarastojen täydennyksen aika.

Tänä kesänä Nuppu oppi,

että kannattaa nostaa kuono välillä ylöspäin ja haistella josko puissakin voisi olla jotain mielenkiintoista. Olihan siellä ja nykyisin pysähdytäänkin kävelylenkeillä ihan jokaisen sellaisen puun viereen, jossa Nuppu on joskus nähnyt oravan.

Voit uskoa, että niitä puita on tooosiii paljon.

Ihanaa marraskuista päivää sinulle.

Kiva, kun käväisit täällä :-)

Viime viikkoina on tapahtunut paljon.

Tämä Oulunkylän Lankamaailman järjestämä ja kokoonkutsuma käsityöbloggareiden tapaaminen 28.10. oli yksi niistä ihanista tapahtumista, joihin sain mahdollisuuden osallistua.

En ole aiemmin ollut vastaavissa tapahtumissa ja olin todella ilahtunut saadessani kutsun.

Mukavaahan siellä oli, kun ison pöydän ympärille kokoontui lähes parikymmentä samanhenkistä naista (ja yksi lapsikin) omat käsityöt mukanaan.

Lankamaailman markkinointipäällikkö Elina Urmas avasi tilaisuuden ja antoi meille kaikille mahdollisuuden kertoa vähän itsestämme. En ollut aiemmin tavannut kasvotusten ketään näistä ihanista ja taitavista naisista, vaikkakin osa kasvojen takana olevista blogeista oli minulle entuudestaan tuttuja.

Tässä alla vielä Elinan kokoama lista kaikkien paikalla olleiden blogeista.

Käykäähän kurkkaamassa :-)

Eilen Tein http://www.eilentein.com/

Ei tullut kässänmaikkaa https://ailiamanda.wordpress.com/

Helyes http://helyes.blogspot.fi/

Kädenjälki http://www.kadenjalki.com/

Så vitt jag vet http://savittjagvetblogg.blogspot.fi/

Tinis vita hem http://tinisvitahem.blogspot.fi/

Hupsistarallaa http://hupsistarallaa.blogspot.fi/

Katjun kannoilla http://katjunkannoilla.blogspot.fi/

Maison Mimizan http://maisonmimizan.blogspot.fi/

Ihan kaikki kotonahttp://ihankaikkikotona.blogspot.fi/

Langan päästä kiinni http://langanpaastakiinni.blogspot.fi/

Mehukekkerit http://mehukekkerit.net

Me made crafts http://memadecrafts.blogspot.fi/

Puikkomaisteri http://puikkomaisteri.com/

Nuppu Home http://www.nuppuhome.com/

Kristiinan silmukat http://kristiinansilmukat.blogspot.fi/

Susien Lampaat http://susienlampaat.blogspot.fi/

Sekaisin sukista http://silmukoissa.blogspot.fi/

Ntprtt Instassa https://instagram.com/ntprtt/

Hyvän seuran ja kauniisti esillä olevien lankojen lisäksi meitä hemmoteltiin maukkailla tarjottavilla ja kuplajuomalla.

Kotiin viemiseksi saimme kassillisen näppäriä apuvälineitä käsitöiden tekemiseen sekä kauniita uutuslankoja.

Minulle tuli niistä valtava into aloittaa tekemään jotain uutta, mutta en osaa päättää mitä.

Eiköhän sekin tässä lähiviikkoina selviä :-)

Tapaamisen aikana saimme Elinalta lyhyen esittelyn syksyn uutuslangoista.

Minua ilahdutti erityisesti Home Decon juutti/akryylilanka, josta haluan jossain vaiheessa virkata mattoja ja isoja sisustuskoreja. Lanka kestää hyvin kosteutta, joten siitä virkattuja tuotteita voisi hyvin pitää myös terasseilla ja parvekkeilla. (Sorry, kun en innoissani huomannut ottaa siitä kuvaa, enkä löytänyt sitä vielä nettikaupasta).

Mielenkiintoinen uutuus oli myös Hjerte Garnin osin kierrätysmateriaaleista tuotettu, kauniin sävyinen villalanka, jossa oli mukana 50% puuvillaa. Siitä voisin neuloa tyynynpäällisiä sohvallemme.

Suloisin kosketustuntuma sen sijaan tuli Onion-merkin Nettle Sock -sukkalanka villa/nokkoslangasta (se näkyy ylimmän kuvakollaasin alalaidassa). Tykkäsin siitä eniten myös siksi, että siinä on kaunis kiilto ja ihanat murretut värit. Jospa jotain päähän tai kaulalle pantavaa saisin siitä aikaiseksi.

Kahta jälkimmäistä oli ilokseni sujautettu pari kerää pussiin, jonka Lankamaailma meille lahjoitti (villaa harmaana ja nokkosta pinkkinä).

Oranssia Gjestal Maija -lankaa oli ihan pakko ostaa muutama kerä talven sukkia varten.

Huoh - innostuin taas valtavasti!

Saapas nähdä mikä näistä (tai joistain muista) langoista ehtii puikoille tai koukulle ensimmäisenä.

Kuuntelin myös korvat höröllään, kun Lankamaailman kehityspäällikkö taideterapeutti Merja Lieppinen kertoi meille värien merkityksestä pukeutumisessa ja sisustamisessa.

Opimme, että silläkin on väliä, miten värejä sijoitetaan vierekkäin.

Väreistä minulle jäi mieleen nämä:

- sininen viilentää

- vihreä rauhoittaa

- keltainen kohottaa mieltä ja lisää keskittymiskykyä

- punainen aktivoi, vahvistaa ja lämmittää

- violetti kääntää mieltämme sisäänpäin

Mielenkiintoista, eikö vain!

Merja on myös kirjoittanut taideterapian oppikirjan:

Eheyttävä Taideterapia (Mediapinta)

Hänen avustuksellaan on myös Oulunkylän Lankamaailman langat järjestetty uudelleen laaduittain värien mukaan. Lopputulos olikin harmooninen ja myymälässä kulkiessa mieli rauhoittui.

Kaiken kaikkiaan ihana ilta keskellä viikkoa.

Kiitos Lankamaailma.

(Yhteistyössä Lankamaailman kanssa)

Viehättääkö sinua pinkki väri?

Minulla on kausia, jolloin haluan saada sisustukseen jotain pinkkiä.

Olen pohtinut onko mieltymykseni vuodenajoista riippuvainen.

Taitaa olla, sillä tykkään siitä erityisesti keväisin ja näin syksyisin.

Vaatetuksessa tämä pirteä väri ei mielestäni pue minua.

Sen sijaan pastellinen vaaleanpunainen kyllä kuuluu garderobiini.

Olen virkannut paljon erilaisia pinkkejä juttuja sisustukseen.

Pinkki miellyttää monen muunkin silmää ja erityisesti se on naisten ja tyttöjen mieleen.

Materiaalina virkkauksissani olen käyttänyt sekä lankaa että trikookudetta.

Valmistunut on vuosien saatossa mm pyöreitä pitsimattoja, pieniä topattuja sydämiä, viirinauhoja, pikkuruisia säilytyskoreja, palloja, tosi isoja säilytyskoreja, tabletteja, kettinkiä jne.

Tässä muutamia linkkejä aiempiin postauksiini:

trendikäs-pinkki-sisustuksessa

virkattu-pinkki-pyöreä-pitsimatto

pinkki-virkattu-kettinki

Tämä kuvissa oleva kori oli tilaustyö.

Korin mitat: halkaisija 30 cm ja korkeus 30 cm (ilman kahvoja).

Toissapäivänä oli kaunis kuulas syyspäivä ja päätin kuvata korin ulkona.

Valitsin paikaksi puutarhamme pation, johon ei sillä hetkellä paistanut aurinko.

(Pation on mieheni tuunannut meille isosta kuormalavasta, jonka hän petsasi.)

Patiolla on vanha vuosia sitten valkoiseksi maalaamani korituoli, jossa usein istuskelen tai sitten sen valloittaa Nuppu -koiramme. Pehmusteena on milloin mitäkin, tällä kertaa sijoitin siihen lampaantaljan.

Te, jotka seuraatte blogiani säännöllisesti, tiedätte minun kantavan kävelyretkiltä milloin mitäkin mukanani kotiin tai puutarhaan somisteeksi. Toissapäivänä toin mukanani sylillisen kauniisti kuivuneita horsman varsia ja sijoitin ne tähän virkkaamaani koriin.

Nyt, kun tämä kaunis kori on jo lähtenyt tilaajalleen,

siirsin horsmat isoon peltiämpäriin.

Pitääpä saada uusi iso kori itsellekin valmiiksi, jotta saan oksia sisäänkin ;-)

* * * *

Do you like pink?

I love it.

Pink loves white and old wicker.

Pallet in our garden is painted brown.

Have a wonderful autumn.

* * * *

Keywords: pink, crochet basket, pot, autumn, garden, white, love, big basket, decoration

Vielä palaan viime viikon tapahtumiin.

Kivoja juttuja on ollut niin paljon,

etten ole julkaisujen kanssa ehtinyt pysymään perässä.

Tällä kertaa on kyseessä bloggareiden illanvietto maanantaina 3.11.2015 ihanassa

Country White sisustusliikkeessä Kirkkonummen Oitbackassa.

Aurinko oli juuri laskemassa ajaessani tapaamiseen ja pitihän näkymästä ottaa kuva.

Tosin se ei todellakaan näytä yhtä upealta kuin näkymä todellisuudessa oli.

Sisääntulo myymälään on ihastuttava.

Eteisessä meinaan jo pyörtyä ihastuksesta.

Sisällä myymälässä vain haukoin henkeäni ja ihastelin näkemääni.
Ihania tuotteita monilta tunnetuilta merkeiltä (pahoittelut, kun kamerani ei ollut yhteistyökykyinen myymälän hämärissä huoneissa).
Oma huomioini kiinnittyi tällä kertaa erityisesti sisustustekstiileihin ja niiden lämpimiin murrettuihin väreihin. En ole erityisesti punaisen ystävä, mutta sitäkin saa joulun aikaan olla ihan pikkuruisina annoksina siellä täällä.

Meidät bloggarit toivotettiin lämpimästi tervetulleeksi ja yrittäjä Ulla Kumpulainen kertoi millä kaikilla tarjottavilla meitä hemmotellaan. Oli lämmintä joutavaa, oli makeaa ja suolaista syötävää ja oli pieni musiikkiesityskin. Oli myös jännittävä kilpailukin - jokainen sai koristella oman ison piparkakun.En toki voittanut kisassa, mutta koristeleminen oli tosi kivaa ja oli hauskaa puuhailla yhdessä.

Osa paikalla olleista kasvoista blogien takana oli minulle entuudestaan tuttuja,

mutta monen monta uutta tuttavuutta tuli illan aikana lisää.

Kävimme mielenkiintoisia keskusteluja mm sisustamisesta, kouluttaumisesta ja koulutustarjonnasta, valokuvauksesta, Blogi Awards -kisasta, työtilanteista ja ilokseni sain myös vaihtaa kokemuksia Aloe veran käytöstä hyvinvointimme tukena.

Frida (taitava sisustaja ja valokuuvaja koti kaupungin laidalla -blogin takana) oli vankkumattomalla kauneustajullaan loihtinut aivan ihastuttavan ja tunnelmallisen Joulumaan myymälän takahuoneeseen.

Nämä kököt kuvani eivät todellakaan tee oikeutta Joulumaalle,

mutta käy kurkkimassa Contry Whiten FB-sivuilta lisää kuvia siitä ja muustakin myymälän laajasta valikoimasta.

Ihan huikeaa oli myös yllätys, jonka saimme kotiin lähtiessämme.

Me kaikki bloggarit saimme kaikki joululahjaksi kauniin kassillisen ihania hyödyllisiä tuotteita.

Kiitos Country White, Svanefors, Linum, Le Comptoir de Mathilde, Marudesign ja kaikki muutkin meitä hemmotelleet.
Kiitos myös ihanista juttuhetkistä, nauruista ja uusista tuttavuuksista.

Tässä vielä osoite Country Whiten myymälään Kirkkonummella:




Oitbacka, Pohjois-Kirkkonummi Linkki karttaan Kiseleffin puistotie 55 02510 Oitbacka p. 050-555 1940 sähköposti: info@countrywhite.fi (* yhteistyössä Country White)

On vaikeaa sanoilla kuvata tunnetta,

joka nykyisin sävyttää arkeani.
Olen onnellinen ja sydämeni on rauhallinen.
Tuntui vähän oudolta kirjoittaa se tähän,
kun niin paljon surua sisältäviä asioita tapahtuu maailmalla.
Päätin kuitenkin uskaltaa tässä omassa pienessä maailmassani tuntea niin.

Nautin päivittäisistä kävelyretkistä luonnon helmassa.
Olen huomannut niiden tekevän minulle hyvää.

Jokaiseen päivään kuuluu ainakin yksi reilun tunnin kävely metsässä koiran kanssa.

Reissussa ollessani puistot ovat lempparipaikkojani kuljeskella.

Jokin aika sitten kävelyretkellä erään niityn reunassa huomasin ison määrän jotain harmaata kasvillisuutta.

Tarkemmin sitä tutkiessani tajusin sen olevan Rentun Ruusun eli maitohorsman,

joka oli kukkien tippumisen jälkeen kuivunut pystyyn.

Istahdin Nuppu-koiramme kanssa viereiselle isolle kivelle ja tutkin varsia tarkemmin.
Taittelin kuivia varsia syliini kotiin vietäväksi.
Ne ovatkin jo näkyneet jo blogissani pinkkiä isoa koria käsittelevässä postauksessa.

Huomasin, että kapeiden sivuille sojottavien "tikkujen" keskellä kulki ura,

jossa oli pieniä pitkulaisia mustia siemeniä.
Suurin osa siemenistä oli jo tippunut, mutta onneksi vielä muutama oli jäljellä.

Tänään siis opin miten horsma lisääntyy :-)

Kotiin tultuamme sijoitin varret puutarhaamme sinkkiämpäriin.
Haen niitä vielä lisää, jotta saan nipusta tiheämmän ja ehkä sijoitan niihin pienet led-valot tai sitten siirrän ne sisälle luomaan talvista tunnelmaa.
Sitä varten tosin tarvitsen ensin uuden ison virkatun korin,
joten eikun tuumasta toimeen :-)

Ihanaa hämärän hyssyä sinulle ja kiitos, kun käväisit täällä blogissani.

Kohta onkin arvonnan aika,
sillä edellisestä arvonnasta onkin jo päässyt vierähtämään monta kuukautta.

Mustaa ei voi koskaan olla liikaa.

Minun mielestäni.

Pätee myös vihreään ja valkoiseen.

Vielä kun mustaan lisää vähän ruskeaa nahkaa,

niin lopputulokseen voi olla täysin tyytyväinen.

Mustia virkkaamiani sisustus- ja/tai säilytyskoreja on tässä kaksi päällekkäin.

Korien oli tarkoitus olla täysin identtiset,

mutta niin kuin aina käsitöissä, jokainen tuote on oma yksilönsä ja ainutlaatuinen.

Korien mitat: halkaisija 35 cm ja korkeus 25 (ilman kahvoja).

Näissä koreissa on siirtämistä helpottavat kahvat.

Nostin ne ulos kuvattavaksi ja samalla päätinkin kuvata ne sisäkkäin.

Puutarhastamme kaadettiin tänä(kin) vuonna yksi liian isoksi kasvanut tuija.

Oli sanomattakin selvää, että yhtä ainomaistakaan oksaa ei saanut viedä taloyhtiön pihatalkoisiin tuodulle roskalavalle. Tällä kertaa mieheni kunnioitti toivettani ja nyt minulla on yllin kyllin askartelutarpeita talven koristeluihin.

Osan tuijan oksista katkoin pari päivää sitten mustien korien sisälle.

Tykkäsin näkemästäni ja eikun sisälle hakemaan kameraa ja näissä kuvissa näkyy lopputulos.

Nahkaisen Nuppu Home tägin olen tehnyt itse.

Poltin tekstin nahkaan kolvilla ja tein reiät ns nahkapaskalla.

Leikkasin pätkiksi ja pyöristin päät ja kiinnitin ne langalla korien yläreunaan.

Nämä korit ovat jo matkanneet tilaajalleen ja nyt tuolla vanhalla vihreällä terassin pöydällä on vanha savinen iso ruukku, johon siirsin nuo havupuun oksat (suutarin lapsella ei ole kenkiä -ilmiö on siis totta myös meidän kotona).

Monta kivaa askarteluhetkeä tuijan oksiston kanssa on onneksi vielä edessä.

Samoin männyn kaarnaa on vielä runsaasti jäljellä sydämien veistelyyn.

Nautitaan näistä marraskuun hämäristä päivistä ja rentoudutaan askartelemalla kaikkea kivaa yhdessä perheen tai ystävien kanssa.

Itse tekemisestä syntyy hyvää mieltä ja huolet häipyvät taivaan tuuliin ihan itsestään.

Halauksin,

Riitta

Tiedän, tiedän.
Nyt olisi syytä jo kirjoitella jouluisista jutuista.
Mutta kun ei ole yhtään jouluinen olo ja minulta on jäänyt kirjoittamatta vielä niin paljon kaikesta, joka ei vielä liity jouluun millään lailla.

Vielä ei ole ollut päivisin pakkasta ja öisinkin vasta todella vähän.
Kuitenkin sen verran, että pakkanen on "päässyt puremaan puolukoita" ja saanut ne mehukkaiksi. Vasta silloin on meidän perheen puolukan poiminnan aika.

Puolukat ovat yksi parhaimmista jutuista syksyssä.

Siihen liittyen on minulle yksi asia ylitse muiden:

lokakuinen puolukkaretki Kullaan metsissä Satakunnassa.

Aloitimme perinteen lähes kolmekymmentä vuotta sitten vanhempieni kanssa.

Alkuvuosina lapseni olivat muutaman vuoden ikäisiä ja silloin kaikki muu metsässä nähty ja koettu oli paljon paljon tärkeämpää kuin puolukoiden poiminta.

Otin jokin aika sitten esille vanhoja valokuva-albumeja

ja hymy hiipi väkisin huulille niitä katsellessa.

Milloin autoon pakattiin retken päätyttyä ämpärillinen pieniä risuja tai ihmisen pituisia puunrunkoja tai kasa kiviä tai joskus jopa litroittain puolukoita.

Monet kerrat kuulimme ja näimme useita kurkiauroja muuttomatkallaan tai kuulimme hirvien liikkuvan lähistöllä syömässä tai löysimme isoille kiville unohtuneita lapasia tai pipoja.

Ennen kaikkea näiltä puolukkaretkiltämme on jäänyt sydämiin pysyviä ihania muistoja.

Myös siltä viimeiseltä äitini kanssa yhdessä tehdystä kahden vuoden takaisesta retkestä,

jolloin hän oli vanhingossa laittanut jalkaansa kummitätini neljä numeroa liian isot kumisaappaat. Silloin nauroimme vedet silmissä hänen kävelytyyliään, mutta yhtään valituksen sanaa ei häneltä silloinkaan kuulunut.

Tänä vuonna puolukkaretkelle osallistui itseni lisäksi isäni, mieheni ja Nuppu -koiramme.

Puolukkasaalis oli tällä kertaa pääosassa - eväiden syöntiä unohtamatta :-)

Voi hyvin,

halauksin Riitta

Harmaa ja valkoinen - kohta matkalla / Gray and White at Räfsö

Musta virkattu koiranpeti / DIY Dog bed

Sinivalkoraitaa rannalla / On the Beach at Räfsö

Missä säilytät kynttilöitä? / Crochet candle basket

Viikon päästä se alkaa! / Only one week until...

Paras kalamesta ikinä / My Summer paradise

Luumu hyppäsi virkkuukoukulta

Valepalmikko / Knitted wool sock

Vihreää ja punaista / Green and red - enjoy

Nyt niitä taas saa - rustiikkisia kaarnasydämiä

Kulissien takana / Behind the scene of turquoise

DIY Käpykranssi / DIY Pine cone wreath

Pyhäinpäivän rauhallisuus

Nuppu oravavahdissa

Väriterapiaa Blogitapaamisessa

Mikä pinkissä viehättää? / Crochet Pink basket

Hyvässä seurassa Oitbackassa / Country White

Aina voi oppia uutta / Lifelong learning

Musta ei koskaan petä / Guaranteed choice

Punaiset posket / I love Cowberries